Ratsuponistelua

 Otinpa itseäni niskasta kiini ja koetin tehdä paria tilausta. Erään ihmisen ja hevosen yhteiskuvan kohdalla mun on kyllä pakko tunnustaa tilaajalle, että eihän siitä mitään tullut. Ihmiset kun eivät ota onnistuaakseen, ainakaan siitä kuvakulmasta mitä toivottiin.

Mutta sainpas tälläisen ratsuponikuvan väkerrettyä, nopea ja yksinkertainen, mutta kiva siitä tuli ottaen huomioon lähiaikojen vähäisen piirtelyn. Ja photari on takunnut nyt parilla kerralla, ei suostu ottamaan shape dynamicia pois päältä, vaan lyö sen takaisin toimintaan kun kynä koskettaa lautaa -.-

Seuraavaksi olisi suunitelmissa piirtää suokkirakenne, vaikken itse tarvitse eikä tilattukaan ole. Inpis vaan sellasta kohtaan iski taasen.

"Kameli puri"

Lähiaikoina on useasti kuulunut vieraiden suusta  "ai p*rkele" sun muita säikähtäneitä kiljahduksia. Tähän syynä onkin Kamelin mieletön himo ihmisten korviin, taikka varpaisiin. Veikkaisin että mehevillä hajuilla on osuutensa asiaan, puhtaat varpaat eivät kiinnosta mutta sitten kun jalassa on päivän pidetyt sukat niin talttahampaat iskevät. Tähän mennessä poika on purrut kahdelle kaverille korvaan kunnon verta suihkuavan reijän, toiselle huuleen vekin ja lukuisia varpaiden haavoja en jaksa edes laskea. Harmihan tuo on, kun ystävät ovat alkaneet olemaan kamalan varuillaan pojan suhteen, eivätkä oikein uskalla päästää enää kiipeilemään tai pusuttelemaan naamaa.

Muuten rottavaltakunnassa onkin kaikki hyvin. Järjästystä muutin koko asunnossa ja tämä vaikuttikin rottiksiin varsin positiivisesti. Enää eivät viihdy lymyämässä sängyn alla tai tv:n johtojen takana, vaan vipeltävät enemmän ja tulevat hengailemaan sängylle ihmisten pariin. Tässä ystäväni luokkakaveri oli kysynyt että tunteekohan hän ketään joka haluaisi rottia, kun hänelle on syntynyt poikua. Tästä kuulessani olin ihan täpinöissäni, pitäisiköhän ottaa yksi poika noiden kaveriksi? Toinen ystäväni itse haluaisi näitä veikeitä otuksia, mutta mieheltä on tullut jyrkkä ei. Mutta miksipä ei ystäväni voisi tänne meidän laumaamme hankkia ns. kummirottaa. Saapa nyt nähdä kuitenkin että uskallanko otta meille lauman täydennystä (:

2013

Olen kyllä nykyään niin laiska kirjoittelija sekä valokuvaaja, puhumattakaan piirtämisestä. Kynää en oo taas aikoihin käteen saanut, ei vaan yhtään kiinnosta. Mutta jouluhan sujui mukavissa merkeissä, 23. päivä ja aatu olivat ihan tuskaa kun joutui kotona nököttämään hössötyksen keskellä. Mun meilestä olisi kiva nähdä kavereita edes nopeasti kahvittelun merkeissä päivittäin, mutta ei, jokaisen vanhemmat ovat pyhittäneet jouluajan valmisteluille ja perheille.

 

 

Turhaan yritettiin siskon kanssa ottaa rottapojista joulukuvia, eivätpähän nuo millään meinanneet rauhoittua paikalleen. Matkasta palautuivat ihan hyvin, vaikka porukoiden luona vähän stressasivatkin kissan takia. Joka ei sinänsä juurikaan välittänyt jyrsijöistä, on muutenkin niin nyhverö kissa. Paketeista paljastui melko vähän tavaraa, mutta ei juurikaan pitään turhaa. Äidiltä sain mm. Sofi Oksasen uuden kirjan "kun kyyhkyset katosivat" joka pettymykseksemme kertoikin kokonaisuudessaan Viron historiasta, kun taas aiakisemmat kirjat ovat kertoneet vain osittain. Olen onnistunut tuosta lukemaan vasta 20 sivua. Samoin nälkäpelin ensimmäisen osa sain, tosin sen olen lukenut jo aikoja sitten. Aivan ihanat sienikuosiset pussilakanat + yhteensointuvat aluslakanat, paljon suklaata, sukkia, leipägrilli, hiustuotteita ja dermosililta meikkejä sekä siveltimiä!

Aikaisemmin uudetvuodet olen viettänyt pääasiassa vanhepien kanssa raketteja paukutellen, ehkäpä käynyt parhaan kaverin luona tai heidän mummolassaan. Mut nyt tuli poikkeus siihenkin perinteeseen, kun vanhemmat eivät tänävuonna raketteja ostaneet. Siispä kaverit messiin ja nokka kohti uuden vuoden viettoa hyvällä porukalla! Melkein harmittaa etten ottanut taaskaan kameraa mukaan, mutta oon senkin onnistunut unohtamaan sen verran useasti jonnekin ettei kyllä uskalla.

Eipä mulla muuta, olispa jatkossa jotain mielenkiintoisempaa postattavaa.